Hinnoitteluperusteet
Nero-sarjan visojen hintojen halutaan olevan mahdollisimman reilut. Hinnoittelussa on kuitenkin ollut selkeitä vaikeuksia yrityksen perustamisesta lähtien.
1. Visojen alkuperäinen hinta oli 30 euroa (+24% alv.). Visapalvelu haluttiin tarjota halvalla mahdollisimman useaan paikkaan koronaepidemian jälkimainingeissa, jotta mahdollisimman moni yritys pääsisi nopeasti esimerkiksi palvelun visojen avulla takaisin taloudellisesti jaloilleen. Osa ilmeisesti empi palvelun halpaa hintaa.
Tässä vaiheessa tuottaja toivoi, että alhainen hinta saisi usean paikan ottamaan visoja edes kokeelle, mutta ilman yhteydenottoja, yrityksen koko alkuhistoria on taloudellisesti tappiollinen. Puskurina toiminut oma pääoma pieneni vähä kerrallaan. Noin 300 ensimmäistä yritystä, joille visoja tarjottiin 30:lla eurolla, eivät olleet yhteydessä, eivätkä tilanneet visaa.
2. Visoja alettiin tarjota ilmaiseksi yhden kuukauden kokeiluajalla, jotta eri paikat saisivat edes kokeilla, miten paikalle tulisi väkeä ja minkä laatuinen palvelu on kyseessä. Tilaajan riskiä haluttiin pienentää entisestään, mutta tällöin tuottaja otti suuremman riskin.
Yksikään ravintola tai baari ei tilannut tai ottanut yhteyttä. Noin 600 ensimmäistä yritystä, jotka saivat tarjouksen visoista 0-30 eurolla tuottivat saldon: ei tilauksia, ei kokeiluja, ei yhteydenottoja, ei kiinnostusta.
3. Hintaa nostettiin 50 euroon (+24% alv.). Muutama paikka otti yhteyttä ja tuottaja sai muutaman tilaajan. Hintaa pidettiin huokeana ja se veti puoleensa pienempiä yrityksiä, joille tietysti taloudellinen riski olisi ollut pienempi 30 euron tilaushinnalla kuin 50 euron tilaushinnalla, mutta tässä vaiheessa tuottajayrityksen ei ollut enää järkevää tarjota palvelua niin halvalla. Ongelmaksi alkoi muodostua se, että kilpaileva kansallinen yritys saattoi tarjota visoja 40 eurolla (+alv), jolloin 50 euron visasta oli tullut osalle mahdollisista tilaajista jo liian kallis.
Hinnoittelu ajautui tässä kansallisen kilpailijan toimesta varsin kapeaan rakoon. Viidenkymmenen euron palvelu saattoi olla samanaikaisesti liian halpa ja kallis.
4. Visapalvelusta oli tarkoitus tulla sellainen, ettei yksikään muu taho kykenisi tuottamaan yhtä laadukasta palvelua yhtä huokeaan hintaan. Tarkoitus oli tuottaa laadukasta visaviihdettä enemmän sydän kuin markkinat edellä, mutta tilanne ajautui juuri markkinoiden armoilla siihen, että sydän oli unohdettava.
Samoin se, millä tavalla mahdolliset tilaajayritykset itse suhtautuivat "vieraaseen" palveluun, jos ja kun sen hinta oli alle 60 euroa (+24% alv:): "Ethän sä saa tällä hinnalla edes polttoainemaksujasi hoidettua." Totta. Vielä vähemmän, jos kukaan ei palvelua edes sillä hinnalla tilaa. Tai ilmaiseksi.
5. Hinnoittelusta on haluttu tehdä avoimesti kiinteähintainen: hinnat ovat olleet aina niin visailijoiden, tilaajien kuin mahdollisten kilpailijoiden nähtävillä. Yritys panostaa avoimuuteen ja reiluuteen myös kilpailijoita kohtaan.
Eroa ei myöskään olla alkuvaiheessa haluttu tehdä vanhojen ja uusien tilaajien kohdalla. Jos yritys on onnistunut tilaamaan palvelun 50 eurolla, tuottajalla on täysi oikeus jatkaa palvelunsa myymistä kyseiselle tilaajalle sillä hinnalla. Jos tilaajat tulevat myöhemmässä vaiheessa mukaan (kaikkien myyntiyritysten jälkeen, kun yli 600 yritystä on saanut tiedon palvelun ja yrityksen olemassaolosta), niin silloin he maksavat sitä hintaa, jonka palvelun tarjoaja on kullekin tuotteelle ilmoittanut - ellei toisin sovita. Erillisiä alennuksia pitkäaikaisimmille tilaajille ei yksinkertaisesti myöskään rahan arvon heikkenemisen ja tuottajan, mahdollisesti vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi voida luvata. Sen sijaan palveluiden hintojen nousu voi olla markkinatilanteen ja yrityksen tilaajakannan suppeuden vuoksi mahdollista.
6. Palveluita tuotetaan ajanvietteeksi yksityisempiin tilaisuuksiin. Niissä kohdalla hinnoittelu ei ole avointa ja läpinäkyvää, koska visat voivat vaatia räätälöintiä tilaajan toiveen mukaan. Erilaiset erikoisvisat, jotka räätälöidään käytännössä vain yhtä tapahtumaa tai tilaajaa varten, vaativat keskimääräisesti suuremman työn, jolloin myös hinta on korkeampi. Tällöin hinnoittelussa määräävämpää on: kuinka monta kysymystä visassa on, kuinka paljon ylimääräistä työtä sen tuottaminen vaatii ja niin edelleen.
7. Nero-sarjan visat saattavat olla paikka- ja tapauskohtaisesti halpoja myös PR-tarkoituksissa. Tarkoituksena on levittää visailuiloa mahdollisimman laajalle ja siten lisätä myös tuottajayrityksen tunnettuutta.
8. Tilaajien on syytä muistaa, että tuottajalla on visoihinsa tekijänoikeus. Tekijänoikeusrikkomukset voivat johtaa merkittäviin hintojen korotuksiin ja sakkoihin tai asiakassuhteen välittömään purkautumiseen. Tällaisissa tilanteissa mahdollisuus palveluntuottajan palveluihin käyttöön tulevaisuudessa saattaa estyä tilaajan rikkeiden vuoksi. Ellei asiasta sovita jokin rahallinen korvaus.