Suomen baarit ja ravintolat kesällä 2021
Visoja tarjoava yritykseni perustettiin alkuvuonna 2021 alunperin siksi, ettei enää verokortilla työskentely ollut tilaajan kannalta mahdollista. Tein virheen arvioidessani sitä, mikä tulisi olemaan oikea laskutustapa jatkossa. Kevytyritykseni sai Y-tunnuksen ja sähköisen laskutuksen käyttöönsä. Vain asiakkaat puuttuivat.
Suosituimmatkin paikat Turussa ovat tällä hetkellä ongelmissa ainakin visaamisen suhteen, koska ihmiset eivät uskalla liikkua normaaliin tapaan visapaikkoihin. Myös juomakulttuurissa on havaittavissa eroja, joiden pysyvyydestä ei ole tietoa. Tällä hetkellä moni aiemmin baarissa juomansa juonut juo itsekseen tai kavereiden kanssa kotioloissa. Tällä on vaikutusta ravintoloiden talouteen ja sitä kautta myös omaan talouteeni: visatöitä ei kevään mittaan enää ollut. Töiden loppuminen viritti sitten muita ajatuksiani.
Vielä kevään koronasulun aikana ennätin tehdä kotisivut valmiiksi. Tein ne pikemmin mahdollisille tilaajayrityksille, jotta tieto sekä visoistani että osittain myös minusta persoonana olisi helposti löydettävissä. Sivuston ylläpitäminen osoittautui odotettua haastavammaksi, kun jonkin päivityksen yhteydessä kadotin oikeassa yläkulmassa olevat linkit, jotka olisivat helpottaneet tiedonhakua sivuiltani.
Lähdin tien päälle tiedottaakseni tietovisoistani, koska lähettämiini noin 160 sähköpostiin sain kuukausien kuluessa tasan kaksi vastausta. Kumpikaan ei osoittanut kiinnostusta: heillä oli jo hyvä visa. Matkasta tuli syväsukellus ravintola- ja baarialaan Suomessa sekä samalla tietovisojen tilaan maassa.
Matkan aikana havaitsin välittömästi yhden puutteen suunnatessani matkani Turun saaristoon, ruotsinkieliselle alueelle: visa on vain suomeksi. Saaristoalueella baarit ja ravintolat hoitavat visajärjestelyt itse, koska niiden toteuttamiseen Suomessa ei ole yritystä.
Monet yritykset, kuten nämä suomenruotsalaisen alueen ravintolat ja baarit, vetävät visoja, mutta eivät maksa niistä ulkopuolisille tuottajille. Vapaaehtoiset, juomapalkoilla tai pienillä korvauksilla visoja toteuttavat lähipiirin ihmiset tulevat luonnollisesti niille kustannustehokkaammaksi. Osa visoista on laadultaan erinomaisia, esimerkiksi Oulussa Letkunpuiston Helmessä pyörivä visa on viihdyttävä ja laadukas. Se sisältää musiikkia ja hieman kevyemmällä otteella myös yleistietoa. Vastaavasti jotkut itsejärjestetyistä visoista eivät ole suosittuja, koska vetäjän tulisi saada opastusta ja antaa kehittyä ajan kanssa. Samoin osa visoista on viihdetarkoituksiin aivan liian vaikeita. Esimerkiksi Raahessa Kapteenin kulmassa ja kellarissa järjestettävän tietovisan hoitavat ravintolan naispuoliset. Vaikeustaso varmasti vaihtelee, mutta vierailemassani visassa vaikeustasoa oli riittävästi. Viihtymismielessä visa oli melko yksipuolinen ja liian vaikea.
Tästä johtuen on aivan ilmeistä, että eri kunnissa ja paikoissa vaatimustaso vaihtelee. Joissain paikoissa vaatimustaso voi olla korkealla, koska parhaat joukkueet ovat hyvin tietoviisaita. Toisissa paikoissa sen sijaan visan tulisi olla kevyempi ja viihteellisempi. Tämä ei ole kovin yksinkertaista, koska lisäksi visojen vaatimustasoon vaikuttaa kunnan yleinen ikärakenne, mahdollisesti eri oppilaitosten läheisyys, tilaajaravintolan asiakkaiden ikähaarukka ja yleinen tietotaso. Näistä tulisi saada selvyys ennen visan myymistä ja miettiä, mikä on oikeanlainen visa juuri tiettyihin paikkoihin. Tältä pohjalta tulisi miettiä hieman sitä, millainen visa juuri tiettyyn ravintolaan on hyvä.
Tarjolla olevista visoista Yleisnero on haastava ja saa sellainen ollakin. Mutta joillain paikkakunnilla sen viihdyttävyysarvo voi laskea sen vuoksi, että kaikilta paikkakunnilta ei löydy sen tason tietäjiä, että sen vetäminen ravintoloissa olisi järkevää. Visasta voisi olla tarjolla jonkinlainen kevytpainos, jolla ei ole nyt nimeä. Viihdenero, joka on visa kevyemmällä otteella ja pääasiassa viihdeasioista, on huomattavasti helpompi, mutta senkin helppous tai vaikeus riippuu siitä, minkä ikäiset visassa kävisivät ja kuinka paljon viihdepuolen asioita seuraavat. Visojen räätälöinti aina yhdelle ravintolalle kerrallaan tarkoittaisi melkein sitä, että jokaisen ravintolan visaa järjestäisi juuri yksi ihminen. Koska tarjottuja visoja järjestää yksi ihminen, tällä hetkellä se on täysin mahdotonta ja vaikka työntekijöitä jatkossa tulisi palkkalistoille, se pysyisi mahdottomuutena.
Tästä syystä jo tarjolla olevia visoja voi olla tarpeen kehittää ja mahdollisesti joiltain osin keväntää. Olen itse valmis kuulemaan palautetta ja tilaajaravintoloiden kannattaa sitä myös visaajilta alkuun tiedustella: miltä visa tuntuu? minkä tyyppisiä kysymyksiä toivotaan ja ovatko jotkut visat liian vaikeita? pysyvätkö visat kaikesta huolimatta viihdyttävinä, vaikka vaikeita olisivatkin?
Havaitsin lisäksi sen, että hintoja räätälöidään baari- ja ravintolakohtaisesti. Sama visa, jota on valtakunnallisesti tarjottu, on yhdessä paikassa täyshintainen ja toisessa ei. Tämä tekee todella vaikeaksi kilpailla alalla, koska luonnollisesti isompi ja taloudellisesti vakaampi yritys voi kilpailla hinnan alennuksilla. Kun se on saanut muut kilpailijat kentältä, se voi jälleen huoletta nostaa hintoja. Myin palveluitani alunperin 30 eurolla, mutta nostin hintaa taloutta ymmärtävän läheisen ja muidenkin läheisteni suosituksesta. Minulla ei ole aietta alkaa nostelemaan tai laskemaan hintoja suhtanteiden mukaan, vaan myydä tuotteitani valmiiksi huokeaan hintaan. Suvantovaiheessa hinnoillani voi olla vaikea saada asiakkaita, mutta noususuhdanteessa muiden visat ovat selvästi tarjoamiani visoja hintavampia.
Monelle baarille ja ravintolalle on lisäksi tärkeää se, kuinka pitkän ohjelmanumeron baariin saa tilaamalla visan. Tämä sai minut miettimään visakokonaisuuksien jakamista. Joissain visoissani on 26 kysymystä ja vain yksi tarkastustauko. Visasta tulee itseasiassa pidempi kahdella tauolla ja 24 kysymyksellä. Esimerkiksi 18, 24 ja 30 kysymyksen visat antavat sen mahdollisuuden, että taukoja on vain yksi, mutta melkein suositeltavampaa ravintolan kannalta on, että taukoja on kaksi. En kuitenkaan ole harkinnut visakysymysten määrän laskemista 18:aan. Sen sijaan voisin oppimani perusteella alkaa räätälöidä visoja 24 ja 30 kysymyksen kokonaisuuksiksi.
Itseäni kiinnosti matkalla myös se, millaisia palkintoja eri ravintoloissa parhaille annetaan. Joissain visoissa on aivan hyväksyttävää tarjota pieniä palkintoja. Jos visoissa kerätään rankingia, pääpalkinnot voisivat sitten olla isompia. Tässä tulee haasteeksi se, että tietoalan ammattilaiset, jotka selvästi eri puolilla Suomea visoja hallitsevat, eivät niinkään keskity ravintolan palveluista maksamiseen, vaan voittamiseen. Ilman selvää hyvitystä rankingistä, he voivat tulla vähällä osallistumisella finaaliin voittamaan pääpalkinnot. Tämä ei ole visaajien eikä ravintolan kannalta hyvä. Finaalia ei pidä alkaa nollasta, vaan ravintoloissa antaa hyvitystä aktiivisesta osallistumisesta. Yksi vaihtoehto on, että finaalista voisi saada kaksin-, kolmin-, nelin- tai viisinkertaisia ranking-pisteitä. Paras joukkue, joka ei aktiivisesti kävisi visoissa, ei välttämättä tällöin voisi nousta rankingvoittoon finaalin voittamalla. Tämä järjestelmä vaatisi joukkueilta aktiivista osallistumista ja pitkäjänteisyyttä.
Palkintoihin liittyen moni pienempi baari on jo alunperin ylimitoittanut palkintojen arvon. Jos hyvin yksinkertaiset ja pienetkin palkinnot voisivat riittää, jotkut baarit tai baarien omistajat kenties pelkäävät, etteivät ne kolme paikalla käyvää joukkuetta tulisi visoihin, jos visapalkintoja pienentäisi. Niiden jakamat palkinnot ovat täysin ylimitoitettuja suhteessa asiakasmäärään. Näin ollen he saattavat maksaa visasta 50 euroa, mutta palkinnoista 200, jolloin yksittäisen visan hinta on (kärjistäen, vero- ja yhteistyökuviot huomioimatta) 250 euroa alle 20 hengen visassa. Tämä on, sallikaa minun sanoa, ylimitoitettua. Palkinnot eivät ole visoissa käyville pääasiallinen houkutin. Kenties se houkuttaa niitä, jotka eivät pärjää, mutta silloin tulisi huomioida ne huonosti pärjäävät joukkueet erilaisin palkinnoin, eikä niitä parhaita. Tämän voin vahvistaa 13 vuoden juontokokemuksella ja 15 vuoden visailukokemuksella.
Tällä hetkellä lisäksi moni ravintola ja baari on edelleen huolissaan koronatilanteesta sekä mahdollisista uusista suluista. Ravintoloiden toiminta muistuttaa nuorallatanssijan kävelyä. Joissain ravintoloissa käy asiakkaita erinomaisesti kaikesta huolimatta, kun taas jotkut ovat jääneet hieman paitsioon erinäisistä syistä. Tilanne huomioiden on ymmärrettävää, ettei visoja järjestetä kesäaikaan. Käymissäni kesäajan visoissa kuitenkin käy selväksi, että asiakkaita näihin visoihin kyllä riittää kesästä ja tilanteesta huolimatta, jos on riittävästi visoista kiinnostuneita. Millä tavalla sen sitten tietää, onko niitä vai eikö ole? Tuskin muu auttaa kuin tiedottaminen, tiedustelu, kokeilu.
Tiedottamisen ja kokeilun kannalta suosittelisin kuitenkin sitä, että kokeilu on hieman kertaa pidempi. Siksi ajattelin, että yhdeksi kokeilujaksoksi voisi käydä kuukauden visat. Jo pelkästään neljä visaa tulisi kuitenkin tiedottaa ja kun tiedotus olisi tehty, visaajat saattaisivat vasta alkaa löytää visan. Tällöin on vaikea sanoa, riittääkö edes kuukausi vai pitäisikö visaa koettaa heti alkuun kolmen kuukauden sopimuksella. Tämä vaatisi kuitenkin tiedottamisen onnistumisen ja tuottajana olisi tärkeää osallistua siihen esimerkiksi tarjoamalla julisteet, jotka voisi kiinnittää näkyville paikoille ulko-oveen ja johonkin näkyvälle paikalle seinälle. Visojen tuottajana muut tiedotuskeinot ovat rajallisia. On oltava kotisivut, Facebook-ryhmä ja julisteet tarjolla asiakkaille. Tilaajaravintoloiden vastuulle jäisi tällöin paikallinen tiedotus, omien tiedotuskanavien hyödyntäminen: yrityksen Facebook-sivut, alueen visoja koskevat tapahtumasivut, asiakaskontaktit (suusanallinen tiedotus) ja erilaiset paikalliset tapahtumasivut.
Tekniikka on oma haasteensa eri paikoissa. Visoistani monet ovat graafisia. Niihin voi kuulua lisäksi tietokoneita tai älylaitteilta toistettavia ääninäytteitä. Kaikilla yrityksillä ei ole laitteita graafisten visojen esittämiseen, joten visojen on oltava tällöin suusanallisia. Yleisnero, viihdenero ja sporttinero ovat suusanallisestikin toimivia. Musiikkitietovisat eivät ole. Joissakin paikoissa on laitteet, muttei välttämättä oikein ketään hoitamaan niitä visojen aikana. Tämä voi vaatia teknistä tukea. Niin ollen matka opetti minulle myös sen, että vaikka jatkan juontotöitä Turussa, niin minun saattaa olla pakko matkata myös asiakasyrityksiin tarkastamaan, millaiset laitteet heillä on ja miten visani on järkevä heidän tiloissaan järjestää, jos puhelintuki ei riitä. Tällaiselle vierailulle on kuitenkin sovittava ja mietittävä sopiva ajankohta.
Jos ja kun visani kehittyvät sekä tilaajia tulee riittävästi, voikin olla, että siirryn yhä enemmän pois varsinaisista juontotöistä ja työni on tien päällä: tuottamassa visoja ja tarkastamassa tilannetta eri tilaajayrityksissä. Tämä antaisi myös mahdollisuuden sille, että juontaisin tällöin osan visoista matkani varrella, jotta saisin paremman käsityksen siitä, millainen tunnelma visojen aikana eri paikkakunnilla on, ja vaatiiko visa jonkinlaisia muutoksia.
Juontajista moni paikka on erityisen kiinnostunut. He voisivat olla halukkaita tilaamaan visoja, mutta jos ja kun juonnan Turussa, niin matka Iisalmeen tai Imatralle olisi aivan liian pitkä, varsinkin jos visapäivänä minun pitäisi vielä juontaa samaan aikaan Turussa. Yksi vaihtoehto on erilaiset tarjolla olevat yritykset, jotka tarjoavat juontajapalveluita. Pitää kuitenkin muistaa, että silloin juontajan palkkiosta menee kohtuullisen todennäköisesti osa myös tapahtuma-alan yritykselle, mikä tarkoittaa palvelun tilaamisessa korkeampia hintoja. Olen itse alunperin ollut baarissa visaajana/asiakkaana. Opintojeni kuluessa ajattelin haastaa itseni sillä tavalla, että jossain välissä minun tulisi olla puhumassa ihmisille, joten juontajakokemus varmasti harjaannuttaisi siinä. Niin otin vastaan juontajan pestin kehittääkseni itseäni. Nyt olen kehittänyt itseäni kolmetoista vuotta. Ravintolat voivat työllistää jotain osaa omasta henkilökunnastaan juontajina ja visan vetäjinä, mutta visan sujuvuuden kannalta olisi hyvä, jos he voisivat tällöin keskittyä visan vetämiseen. Pienemmissä paikoissa se toimii, että heillä on kaksoisrooli juontajana ja juomanlaskijana, mutta mitä suurempi paikka ja enemmän asiakkaita, sitä vaikeammaksi kaksoisroolissa toimiminen käy. Lisäksi avoimella haulla juontaja voisi löytyä esimerkiksi ravintolan omista asiakkaista: karaokea laulavista, esiintymishaluisista, opiskelijoista tai jostain muusta asiakaskunnan osasta. Palkkioita hekin varmasti kaipaisivat, mutta saattaisivat silti tulla verrattomasti huokeammaksi kuin yritykseltä tilattu juontaja, jonka kyvystä juontaa tietovisoja ei siltikään olisi takeita. Erilaisia vaihtoehtoja kannattaa miettiä.
Tien päältä saatu oppi jäsentyy vielä. Joka tapauksessa on selvää, että olen avoin erilaisille kokemuksille ja ideoille, jos niitä ravintoloilta ja baareilta tulee. Minun onnistumiseni omassa työssäni on hyväksi ravintoloille ja baareille. Niiden menestyminen on puolestaan hyväksi minulle itselleni. Siten vuorovaikutuksen on toimittava tuottajan ja tilaajan välillä. Ottakaa rohkeasti yhteyttä sähköpostitse tai puhelimitse, jos jokin asia teitä askaruttaa.