VOIKO HALPA OLLA LAADUKAS
Visajärkäleestä eteenpäin sovin kaikki visahinnat juontoineen samaan hintakategoriaan. Vuodet opettivat lisäksi, että tuo hintataso oli yleinen kansallisesti, aivan sama minkä tasoinen visa oli kyseessä. Moni ravintola tilasi, paremman tiedon puutteessa varsin eriskummallisia visoja, jotka eivät visaajia varsinaisesti viihdyttäneet, ja visojen juontaja ei ollut ammattitaitoinen juontaja. Pahimmillaan hän huusi visaajille ja "heitti" visaajia ulos tilaajansa toimitiloista eli karkotti asiakkaita.
Kehityin itse juontajana, mutta samaan aikaan aloin arvostaa sitä, ettei minun tarvitse olla kiinni juontopaikoilla esittämässä kysymyksiä. Siten laitoin juonnon hinnaksi 70 euroa. Koko palkkiokuvio heittää tässä vaiheessa häränpyllyä, koska visatuottaminen vie moninkiertaisesti sen ajan, minkä juontaminen. Mutta arvelin, että pystyn pitämään hintani alhaalla, jos ja kun saan riittävästi tilaajia. Silloin itse laadukkaiden visojen tuottaminen ja palveluiden kehittäminen on tarvittava tulonlähde.
Visat kehittyivät Suomenmestaruustasolle. Visoissani on käynyt milloin minkäkin tiedon Suomenmestareita, kuten myös niitä, jotka pitävät visailuista. En siltikään ollut valmis nostamaan palveluiden hintaa, vaan kehittämään niitä tilaajien tarpeen mukaan. Suomenmestaruustason visaa voi kaupata halvalla, kun vaan tilaajia on riittävästi. Haaste tulee siinä, että valtakunnalliset toimijat, kuten Baaripähkinä voi venkoilla ja sopia paikallisesti visojen hintoja jonnekin 40-100 euron välille, ihan sen mukaan, paljonko heidän tilaajansa ovat valmiita maksamaan. Tämän päälle se ottaa mitä luultavammin välityspalkkion välittämistään juontajista, jotka nostavat joidenkin visojen kokonaishinnan 250:een.
Tämä on ollut mielestäni kohtuutonta varsinkin pieniä baareja ja ravintoloita kohtaan. Olen itse ollut baarin palkkalistoilla vuodesta 2008 ja nähnyt läheltä varsinkin koronapandemian aikaisen, taloudellisen kipuilun. Baareille ja ravintoloille on toivottavaa, että he pystyvät järjestämään ohjelmaa asiakkailleen, mutta tieto visoistani ei ole mennyt perille, vaikka he olisivat saaneet tarjoukseni. Vaikka he olisivat saaneet ilmaisia näytteitä, joita minulla kyllä on varaa lähettää, jos se johtaa tilaukseen, he eivät ole edes kokeilleet. Milloin he ovat päätyneet toiseen visaan eli kalliimpaan tai ovat unohtaneet salasanat tiliin, jonka kautta he olisivat päässeet visoihin. Ja koska he ovat unohtaneet salasanansa, he eivät sitten ole olleet myöskään yhteydessä ja kokeilu on jäänyt siihen. Miten asiaa ajatteleekin, baarien ja ravintoloiden käytöksessä ei ole minun kannaltani mitään järkeä.
Hinnoitteluni järki on juuri siinä, että jos nostaisin hinnan sinne, mihin se kuuluu eli 70-100 euroon, tilaajamäärä tuskin siitä kamalasti nousisi: jos ei ole varaa kokeilla edes ilmaiseksi, miten olisi varaa kokeilla sadalla eurolla? Minun kannaltani tämä olisi tietysti ihannetilanne, mutten pidä sitä realistisena.
Siten haluan tuottaa laatuohjelmaa huokeaan hintaan. Visojen, joita on lopulta suhteellisen helppo tuottaa, kun siihen kehittyy rutiini, ei tarvitse olla kalliita. Jokainen tilaaja voi sitten niin halutessaan palkita minua tai yritystäni, jos he kokevat palveluni onnistuneiksi. He voivat palkita minua, kuten visaajansa, jos visa onnistuu kerta toisensa viihdyttämään tilaajien asiakkaita niin, että he saapuvat paikalle. Tarjolla on pelkkiä win/win-vaihtoehtoja, mutta kummeksuttavaa on se, että 160 asiakaskäynnistä, sadoista soitoista, sadoista sähköposteista ja sadoista sosiaalisen median viesteistä huolimatta sekä kymmenten baarien ja ravintoloiden mielenkiinnosta huolimatta, yksikään taho ei ole vetänyt visaojani läpi opastuksellani, jotta he tietävät mitä tehdä ja milloin. Tilaajien omat, oma-alotteiset yhteydenotot minun suuntaani ovat jääneet pyöreään nollaan (2/2021-8/2022).
Kenties visojani alettaisiin arvostaa ja arvottaa aivan eri tavalla, jos ja kun se onnistuisi syrjäyttämään vaikkapa joissain kaupungeissa kansallisen Baaripähkinän. Kiinnostus kasvaisi luultavimmin tilaajamäärän kasvasessa, mutta pahoin pelkään, että tilaajien mielenkiinto laaduntarkastukseen pysyisi vakiona: heitä kiinnostaisi vain myyntipotentiaali, ei visan aktuaalinen laatu ja mahdollinen asiakkaiden vetopotentiaali. Tällöin idioottivarmana pidetään sitä, että visat annetaan sellaisen tahon tuotettavaksi, joka on niitä tähänkin asti tuottanut, ja saanut ihmisiä paikalle. Miksi ottaa riskiä, vaikka tarjolla olisi alle puolet tutusta palvelusta maksava vaihtoehto. Edelleen avainkysymys on: mikset kokeilisi ilmaiseksi? Ja vastaus olisi... tietokoneestani on irronnut enter-painike, autostani on puhjennut takaikkuna, katossa on kärpänen, en muista missä olen, ja koko joukko muita järkeviä selityksiä. Ainakin sen mielestä, joka maksaa aivan turhaan korkeaa hintaa tapahtumista/palveluista, jotka toisivat paikalle aivan saman verran ihmisiä kuin halvempi vaihtoehto. Mutta jokainen toimii ja valitsee tavallaan.
Olen kuitenkin monesti joutunut miettimään, että pitäisikö minun nostaa kuitenkin hintojani. Kerta toisensa päädyn siihen tulemaan, että ehkä pitäisi pitää visa halpana tai hinnan täysin avoimena: mitä sinä olisit valmis maksamaan tapahtumasta/palvelusta, joka tekisi sinun näköistäsi ja asiakkaitasi viihdyttävää ohjelmaa räätälöidysti?